Ef 5:25-27, Hebr 12:14
Kirkkaus on Jumalan läsnäoloa, yhteyttä Häneen, Hänen ihmeitänsä, tunnusmerkkejään ja voimallisia tekojaan. Jumalan tahto on, että maa tulisi täyteen Hänen kirkkauttaan, tuntemustaan ja tekojaan seurakunnan viimeisellä ajanjaksolla. Seurakunta on juuri pääsemässä juoksunsa loppusuoralle (Hebr 12:1). Seurakunnan on vielä löydettävä ikään kuin ylimääräinen vaihde loppukiriin, että Jumalan kirkkaus vapautuisi seurakunnan kautta väkevälle ennen näkemättömälle herätykselle. Tämä vaihde on nimeltään pyhitys.
Lyhyesti sanottuna pyhä tarkoittaa 'erotettu Jumalalle Hänen käyttöönsä'. Erotettu merkitsee seuraavia asioita: 'asettaa erilleen, mennä eri suuntaan, sekoittumaton, erottua niin kuin kerma maidosta'. Pyhitys merkitsee yksinkertaisesti puhdasta elämää korkeaa tarkoitusta varten. Pyhyyden täydellinen vastakohta on synti ja saastaisuus. Pyhää ei saa turmella, saastuttaa tai asettaa muuhun kuin sille erotettuun ja tarkoitettuun käyttöön (1 Kor 3:16-17, 6:9-20).
Jumala on pyhä. Hän asuu pyhyydessä. Hänen tiensä ovat pyhät (Jes 57:15, Ps 77:14). Jumalan pyhyydessä on sekä viha että rakkaus: viha syntiä vastaan ja rakkaus oikeutta kohtaan.
Uskova on syntynyt Jumalasta ja on sen johdosta pyhä. Uudestisyntymisen hetkellä Jumala pyyhki pois hänen syntinsä, hänestä tuli uusi luomus, Pyhä Henki tuli hänen sisimpäänsä ja välitti sinne Jumalan elämän, ja näin hänestä tuli pyhä, erotettu korkeinta jumalallista päämäärää varten (2 Kor 5:17-21, Joh 17:19, Hebr 10:10, 14, Kol 1:13).
Kutsu pyhitykseen merkitsee muuttumista Kristuksen kaltaisuuteen. Se on Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen työtä meissä (Joh 17:17, 1 Piet 1:2). Meidän osamme on antaa Pyhälle Hengelle täydet valtuudet elämässämme. Emme mukaudu tämän maailmanajan mukaan, vaan muutumme jatkuvasti mielen uudistuksen kautta, kun tutkimme mikä on Jumalan tahto (Room 12:1-2). Ymmärrämme, että Kristus on tullut meille pyhitykseksi. Sen vuoksi sanoudumme irti synnistä, lihallisesta mielestä, maailmallisuudesta, kaikesta epäpyhästä ja sellaisesta, mikä kylmentää rakkaussuhdettamme Jeesukseen. Asetamme itsellemme selkeät rajat ja puhtaat periaatteet (1 Kor 1:30). Pyhitys on progressiivista, alati lisääntyvää erottautumista Jumalalle, niin että kaikki elämämme alueet kuuluvat Hänelle.
Pyhitys ei ole vankeutta lain alla, "piikkimatolla, vedellä ja leivällä" eli askeettista elämäntapaa. Pyhitys on kutsu todelliseen vapauteen elää Jumalan ihmeellisen ja jännittävän suunnitelman mukaan, jossa Hänen voimansa ilmestyy joka ikisenä päivänä. Mitä enemmän kasvamme pyhityksessä, sitä enemmän Jumalan läsnäolon kirkkaus ilmenee elämässämme ja kauttamme. Pyhitykseen kuuluu nälkä Jumalan puoleen ja halu nähdä Hänen kirkkautensa, tekonsa ja hyvyytensä. Nälkä Jumalan puoleen vaikuttaa sydämessämme kiihkeää halua panna pois kaikki, mikä estää Hänen tahtonsa toteutumista elämässämme (Mark 8:34-35).
Ystäväni, jos haluat rukoilla pyhitysrukouksen, voit tehdä sen näillä sanoilla:
"Herra Jeesus, annan Sinulle tänään itseni ja jokaisen alueen elämässäni. Tahdon etsiä sitä mikä on Kristuksen, pitää mieleni Hänessä ja antaa Pyhän Hengen kuolettaa lihani ja pitää se ristillä. Tahdon panna pois kaiken synnin ja kaiken mikä estää Sinun suunnitelmasi toteutumista elämässäni. Tahdon sydämestäni tehdä Sinun tahtosi. Rakas Jeesus, valaise sydämeni, puhu minulle Henkesi ja Sanasi kautta, jos elämässäni on jotain mikä pitää panna pois ja mitä pitää ottaa sijaan. Tahdon kuulla äänesi ja olla sille kuuliainen Herran Jeesuksen nimessä. Aamen."
Sinua siunaten
veljesi Pertti Mäkelä