"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room 10:10)
"Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi." (Mark 11:23)
Paavalin kirjeestä roomalaisille me ymmärrämme, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi eli saadaan oikea asema Jumalan edessä. Mutta se ei pelkästään riitä täydelliseen pelastukseen, vaan tarvitaan lisäksi jotain, mikä vapauttaa tämän sydämessä olevan uskon toimimaan. Toisin sanoen tarvitaan suun tunnustus, niin että saamme itsellemme sen mihin uskomme.
Uskovina meillä ei ole ongelmaa uskon suhteen, koska jokaiselle uskovalle on annettu usko (Room 12:3). Ei-uskovan ihmisenkin on mahdollista uskoa, kun hän kuulee sanoja, joita uskovat puhuvat uskostansa käsin. Mutta jos vain pidämme asiat omana tietonamme, niin kuka voi silloin uskoa?
Meillä oli ystävä, jonka puolesta olimme rukoilleet, että hän tulisi uskoon. Olimme puhuneet hänelle ja hänen perheelleen Pelastajasta ja pelastuksesta. Hänen kaksi poikaansa tuli uskoon, niin myös hänen vaimonsa. Pyysimme ystäväämme kokoukseen, jossa julistettiin Jumalan sanaa. Hän lähti mukaan ja antoi elämänsä Jeesukselle. Hänestä tuli Jumalan lapsi ja hän sai oikean aseman Jumalan edessä, tuli siis vanhurskaaksi. Kuitenkin hän sanoi: "Ei tunnu miltään, ei tunnu miltään, tämä on humpuukia."
Kun hän oli tullut kotiin, soi puhelin. Eräs ystävä soitti hänelle ja kysyi: "Missä olet ollut, kun en ole saanut sinua kiinni puhelimella?" Ystävämme sanoi: "Olen ollut hengellisessä kokouksessa ja annoin elämäni Jeesukselle." Sen jälkeen hän alkoi hihkua: "Nyt tuntuu, nyt tuntuu!" Näin hän suunsa sanoilla vahvisti sen mihin sydämessään uskoi.
Tällä tavoin vapautamme uskomme toimimaan koko uskonelämämme ajan. Vahvistamme sanoillamme uskomme ja saamme sen mitä sanomme.
Markuksen evankeliumista (Mark 11:23) näemme, että jos elämäämme tulee ongelmia, meidän ei tarvitse hyväksyä niitä eikä alistua niiden alle. Vuoret kuvaavat ongelmia, ja ne myös puhuvat. Mutta meidän ei tule uskoa niitä eikä vahvistaa niitä sanoillamme. Usein teemme virheitä puhuessamme ongelmistamme. Näin me vahvistamme niitä. Sen sijaan meidän tulisi puhua Jumalan sanaa ja siten vapauttaa uskomme toimivaksi suumme kautta.
Sinua siunaten
Anja Mäkelä